Crossroads - Bluesjätkät (1984)
Kyseessä ei ole Britney Spearsin tähdittämä samanniminen elokuva, vaan Ralph (Karate Kid) Macchion tähdittämä elokuva vuodelta 1984, jossa etsitään blueslegenda Robert Johnsonin kadonnutta laulua. Elokuvassa on paljon kohtauksia, joissa herkutellaan bluesestetiikalla, kuten kohtaus, jossa Macchion esittämä Eugene ostaa panttilainaamosta blueshatun, pätkän slideputkea ja sähkökitaran, koska ”Muddy Waters keksi sähkön”. Elokuvan loppupuolella päähenkilöt löytävät itse Saatanan samasta tieristeyksestä, jossa Robert Johnson tarinan mukaan möi sielunsa Saatanalle oppiakseen soittamaan paremmin. Tarina vie tästä eeppiseen kitarakamppailuun, jossa Eugene ja Steve Vain esittämä Jack Butler mittelevät kitaraherruudesta. Slidekitaraosuudet elokuvaan soitti Ry Cooder ja loppukohtauksen molemmat kamppailuosuudet soitti Steve Vai.
Back to the Future - Paluu tulevaisuuteen (1985)
Tämä elokuva ei varmaankaan esittelyjä juuri kaipaa. Ajassa taaksepäin siirtynyt Michael J. Foxin esittämä päähenkilö Marty McFly esiintyy high school -tanssiaisissa vuonna 1955 ja soittaa Chuck Berryn Johnny B. Goodea Gibson ES-345 -kitaralla. Todellisuudessa tämä kitaramalli ilmestyi vasta vuonna 1958. Eli Marty soittaa tässä menneisyydessä tulevaisuuden kitaralla. Toinen mainittava kohtaus elokuvassa on alkukohtaus, jossa Marty täräyttää soinnun Erlewine Chiquita Travel Guitarilla ylisuureen vahvistimeen ja lennähtää huoneen poikki kaiuttimen tuottamasta ilmanpaineesta.
Road House - Kuuma kapakka (1989)
Road House -elokuvassa Double Deuce -kapakan housebändinä kanaverkon takana esiintyy Jeff Healey Band. Jeff Healey oli kanadalainen blueskitaristi, joka sokeudestaan huolimatta oli hyvin taitava kitaristi. Hän soitti erikoisella tavalla; istualtaan ja kitara sylissä jalkojen päällä. Fender-kitaroiden sijaan Healey soitti yleensä halvemmilla Squier-kitaroilla. Squier on Fenderin alamerkki, joka valmistaa halvempia versioita Fenderin klassikkokitaroista. Vain 41-vuotiaana vuonna 2008 kuollut Healey ehti soittaa monen blueslegendan kanssa ja teki lukuisia albumeja.
The Crow (1994)
Brandon Leen esittämä kuolematon Eric Draven soittaa The Crow -elokuvassa katolla synkässä kaupunkimaisemassa eeppistä kitarasooloa ja hajottaa lopulta kitaransa ja vahvistimensa. Lee kuoli kesken elokuvien kuvausten, mutta elokuva saatiin tehtyä loppuun digitaalitekniikan avulla. Dravenin elokuvassa soittama kitara on Hohner Rockwood LX100G. Se on halpa stratocaster-kopio, joita löytyy käytettynä muutaman satasen hintaluokassa. Kyseinen elokuvassa nähty Hohner on nykyään Los Angelesin Hard Rock Cafessa näytillä.
A Star Is Born (2018)
A Star Is Born -elokuvan alkukohtauksessa Bradley Cooperin esittämä Jackson Maine soittaa isolle yleisölle oliivinvärisellä Gibson Memphis ES-345 -kitaralla. ES-345 eroaa tavanomaisemmasta ES-335:stä sillä, että siinä on stereoulostulo ja 6-asentoinen Varitone-kytkin, jolla saa runsaasti erilaisia soundeja verrattuna ES-335:een. Cooper laulaa osuutensa elokuvassa itse, mutta kitaraosuuksia hän ei hoitanut, vaikka osaakin soittaa kitaraa. Willie Nelsonin poika Lukas Nelson oli elokuvan musiikillisessa vastuussa ja hänen bändinsä soitti elokuvassa olevat bändikohtaukset.
The Hateful Eight (2015)
Quentin Tarantinon elokuvassa The Hateful Eight on kohtaus, jossa Kurt Russelin esittämä John Ruth hajottaa akustisen kitaran. Elokuvaa varten lainattiin Martin Guitar Museumilta aito 1870-luvulta peräisin oleva Martin, jota oli tarkoitus käyttää elokuvan rekvisiittana. Kohtauksessa oli tarkoitus käyttää tämän kopiota. Kuvauksissa Russel kuitenkin hajotti tämän aidon kitaran vahingossa kopion sijaan. Kitaran arvoksi on arvioitu noin 40 000 dollaria. Martin Guitar Museum vannookin, että ei enää lainaa kitaroitaan elokuviin, ihan ymmärrettävästä syystä.
Black Snake Moan (2006)
Samuel L. Jacksonin esittää Black Snake Moan -elokuvassa bluesmies Lazarusta, joka soittaa yhdessä kohtauksessa ukonilman siivittämänä Gibson ES-335 kitaralla erittäin ärhäkällä soundilla bluesia. Toisessa kohtauksessa hän soittaa R.L. Burnsiden Just Like a Bird Without a Feather -biisiä Gibsonin akustisella kitaralla. Samuel L. Jackson opetteli soittamaan kitaraa kahteen elokuvaan, jotka ilmestyivät samana vuonna. Black Snake Moan ja Snakes on a Plane ilmestyivät vuonna 2006.
Deliverance - Syvä joki (1972)
Syvä joki -elokuvan huumaavassa kitara-banjokohtauksessa Ronny Coxin esittämä Drew yrittää soittaa Epiphonen akustisella puussa istuvan hieman yksikertaiselle vaikuttavan Lonnie-nimisen banjonsoittajan suohon. Banjomies paljastuukin yllättäen varsin eteväksi. Billy Redden, joka esitti elokuvassa Lonnieta, ei osannut soittaa lainkaan banjoa, joten kohtauksessa hänen vasen käsi kuuluu oikealle banjon soittajalle, joka oli kätkeytynyt Reddenin taakse, niin ettei näy kuvassa. Tämä kohtaus teki siinä soitetusta kappaleesta Duelling Banjos suositun, mutta kappaleen alkuperäinen säveltäjä Arthur ”Guitar Boogie” Smith ei siitä juuri krediittejä saanut, ennen kuin voitti kyseiseen elokuvaan liittyvän tekijänoikeustaiston. Elokuvassa oli käytetty tätä hänen säveltämäänsä kappaletta ilman lupaa.
Blow Up - Erään suudelman jälkeen (1966)
Loistava Blow Up -elokuva kertoo valokuvaajasta, joka onnistuu vahingossa valokuvaamaan murhan. Elokuvassa seikkaillaan 60-luvun Lontoossa. Yhdessä kohtauksessa ollaan klubilla, jossa sattuu soittamaan bändi nimeltä The Yardbirds, kitaristeinaan Jeff Beck ja Jimmy Page. Nämä kitaristit olivat The Yardbirdseissä yhtä aikaa vain vähän aikaa vuonna 1966 ja esiintyivät yhdessä ainoastaan singlellä nimeltä Over Under Sideways Down/Psycho Daisies. Myöhemmin The Yardbirdseistä muodostui The New Yardbirds, joka taas muodosti pohjan tulevalle superyhtyeelle nimeltä Led Zeppelin. The Yardbirdseissä oli soittanut ennen Beckiä ja Pagea myös Eric Clapton, joten melkoisesta tähtikitaristeja vilisevästä yhtyeestä on siis kyse.
This is Spinal tap - Hei, me rokataan! (1984)
Hello Cleveland! Tätä kirjoitusta on mahdotonta kirjoittaa mainitsematta This is Spinal Tap! -elokuvaa. This is Spinal Tap! -elokuva kertoo kuvitteellisesta brittiläisestä heavy metal -yhtyeestä. Elokuva sisältää monta klassikkokohtausta, mutta itselleni mieleenpainuvin on kohtaus, jossa bändin kitaristi Nigel Tufnel esittelee toimittajalle kitaroitaan ja vahvistimiaan ja käskee kuuntelemaan Les Paul -kitaransa ”pidätystä”. Käytetty sana ”sustain” onkin aika haastava käännettävä. Kitaristien kielessä sustainia ei suomenneta, eikä sille ole sopivaa suomen kielen sanaa. ”Pidätys” ei ainakaan ole sopiva. Samassa kohtauksessa Tufnel lausuu myös legendaarisen lauseensa: ”These go to eleven”.
Heikki/Gurushop